Sieltä löysimme jotain pysyvää.
Talleja on periaatteessa vain yksi, mutta yhteensä 25 karsinan talli on jaettu kolmeen osaan - 10 karsinaa oreille ja 10 karsinaa tammoille, ja lisäksi samaisessa tallissa on erillinen tilansa jossa on 5 karsinaa yksityisille. 15 karsinaa on päällystetty kumimatolla, ja kuivikkeena on käytetty kutterinpurua. Tallilta löytyy karsinoiden lisäksi toimisto, lukollinen rehuvarasto sekä satulahuone, kahden karsinan kokoinen varasto sekä kuivaushuone, nins. "märkähuone" josta löytyy telineet loimien kuivatukseen, pari koukkua, puuviritelmä jonka päällä voi siistiä satulan sekä pesuallas. Lisäksi katolta löytyy huoneisto, jonne leiriläiset tai mahdolliset muut tallilla olijat voivat nukkua sekä viettää aikaa. Tiloihin kuuluu keittiö, kahdeksan yksinkertaista ja pientä makuuhuonetta, oleskeluhuone jossa televisio, hevoslehtiä, esittelyjä tallin entisistä ja nykyisitä hevosista, hevosten kuuluisista vanhemmista, lehtileikkeitä sun muuta. Lisäksi löytyy videoita ja kirjoja päivien ratoksi jos hevoset eivät enää riitä.

Tallin karsinat ovat mitoiltaan 3x3, ja tyyliltään englantilaisia. Ovessa on siis kaksi osaa, jotka voi sulkea ja avata erikseen. Karsinoiden sivut sen sijaan ovat paksua puuta jonkinverran vähän yli puolenväliin hevosen kaulan korkeuteen, jonka jälkeen alkaa tukeva puuristikko. Tallista löytyy myös pari sairastuskarsinaa, jonne on myös mahdollisuus eristää sairas hevonen. Paikat ovat valittu niin että ne ovat mahdollisimman lämpimät, poissa vedossa sekä että siellä vallitsee hiljaisuus. Onneksi hevoset ovat olleet niin terveitä, että karsinoita ei ole tarvinnut käytätä paljoakaan, lähinnä ne ovat olleet synnytyskarsinoina.

Maneesi on mitoiltaan 30x60. Toisella pitkällä sivulla on kolme peiliä, jonka avulla voi parantaa istuntaansa. Maneesissa on talvisin lämmitys, sekä kesäisin tuuletus joka ei kuitenkaan vastaa sisätilojen tuulettimia. Toiselta lyhyeltä sivulta löytyy katsomo, jonka eräästä nurkasta löytyy vilttejä kylmille talvi-illoille. Viltit pestään aina keväisin, ja pistetään talteen kesän ajaksi varastoon joten likaisuutta ei tarvitse pelätä, jos haluaa lisälämpöä. Kaikilla sivuilla on suuret ikkunat, jotka yritetään pestä hyvin ainakin vuoden välein. Ovia on kaksi, pieni ovi jolla pääsee katsomoon sekä suurempi liukuovi, joka on tarkoittu hevosille. Maneesin pohjana on hienonnettua turvejauhoa, joka sekä imee ylimääräisen kosteuden kuin on myös erittäin miellyttävää kavioille. Kummaltakin ovelta löytyy valonkatkaisimet, joista voi joko lisätä tai vähentää valoa, sekä säädellä lämmitystä ja tuuletusta. Kenttä on hieman isompi kuin maneesi. Kentällä on asiaankuuluvat kirjaimet, ja kisoja ajatellen löytyy eräästä nurkasta kaiutin, pitkän paalun yltä. Tienpuoleiselta pitkältä sivulta löytyy kaksi valkoista puupenkkiä sekä roskapönttö, jotta tallialuetta ei tarvitsi roskata. Kenttä on hiekkapohjainen, ja voidaan jakaa ainakin kahteen osaan. Kentän reunalta löytyy valot, jotka voi sytyttää sekä sammuttaa valon vähetessä tallista. Rata on tarkoitettu alunperin raviradaksi, mutta sitä on muokattu niin että siellä voi myös harrastaa laukkaratsastusta. Kello 18:00 - 22:00 radalle sytytetään valot, mutta kello kymmenen jälkeen rata on suljettu. Rata löytyy 200 metrin päästä tallista. Maastot ovat laajat ja niistä löytyy paljno valinnanvaraa, mutta pitää aina muistaa että pohjoisesta löytyy aidatut pellot jonka omistaja ei ole kovinkaan suopea ratsukoille, ja toisella puolelta maastoja rajaa suo. Lähin asutusrykelmä löytyy neljän kilometrin päästä länestä, ja siitä voi mennä hevosenkin kanssa läpi. Vielä kuusi kilometriä kylästä löytyy Taivaanrannan Ratsastajien mökki, jossa voi yöpyä (jos haluat käydä, muista pyytää omistajilta avain !). Taivaanrannasta lähtee jopa kahdeksan ratsastusreittiä, joista puolet on kokonaan Taivaanrannan yksityisellä alueella eikä siellä liiku muita kuin ratsukoita. Lopuista teistä kolmella joutuu ylittämään autotien, jokainen tosin on suoralla tieosuudella joten mutkista ei pääse kukaan yllättämään. Lähistöllä virtaa kolme jokea - Kuohujoki, Pikkukuohujoki ja Juhannusruusun virta sekä lähistöllä on myös kaksi järveä ja lampi. Toinen järvistä tosin on melkoisen kaukana, pari kilometriä eteenpäin Taivaanranann Ratsastajien mökistä, tämän järven nimi on Leppäjärvi, toisen järven Juhannustaian järvi sekä lammen hauska Ankkalampi. Sitten on pääasissa peltoja, metsää, niittyjä, kallioita, mäkiä sekä hieman asutusta. Moottoritie kulkee soiden takana, mutta kylään vievä maantie on ajottain melko kovassakin käytössä. Juoksutuspyörä on kätevä vekotin, jonka voi löytää Taivaanrannasta tallin takaa. Sinne mahtuu yhteensä kuusi hevosta juoksemaan. Väritys on musta ja tyyli yksinkertainen, mutta pyörästä löytyy kaikki tarvittava.

Tallikauppa toimii tallin vieressä olevassa rakennuksessa, jonne on vedetty sähköt ja jossa virtaa vesi. Tallikauppa kulkee nimellä Kauppa tai Palatsi erään tallikoiramme jekun mukaan, joka on tiukasti vaiettu salaisuus. (Mutta ehkäpä hoitajat haluaisivat kertoa kuitenkin?) Tallikauppa myy varusteitaan kenelle tahansa, niin satunnaisille kävijöille kuin hoitajille, mutta pitää muistaa maksaa ostoksensa! Palatsin myynti painottuu enimmäkseen varusteisiin, mutta löytyy myös pikkukivaa sekä purtavaa nälkään.



Puutarha löytyy kotitaloni edestä ja siellä saa käydä kurkkimassa. Puutarha on aidattu, joten karanneet hevoset eivät pysty myrkyttämään itseään. Puutarha on jaettu kahtia - yrttitarha sekä koristekasvit. Yrttitarhasta löytyy muunmuassa apilaa, voikukkaa, heinää, sitruunamelissaa, persiljaa, basilikaa, porkkanaa, omenapuita, valkosipulia, kaalia, mansikka-, ja vadelmapensaita, mustikkaa, kirsikkapuuta, nokkosta (leviämistä seurataan tarkoin !) sekä kissanminttua. Lisäksi uusia lajikkeita tuodaan joka kevät tallille. Koristekasvit puolelta löytyy sitten vaahteran, männyn, sekä koivun lisäksi aseteltuna salkoruusua, isojalkaangervoa, alppiruusua, orvokkia, köynnöshortensiaa, komeaa maksaruohoamongolian vaahteraa, päivänliljaa, tuijaa, tulppaania, rönsyansikkaa, keijuangervoa, juhannusruusuja, lemmikkiä, niittyhumalaa, purppuratuomia, lambulahkapensaita, japanin akilejiaa, koivuangervoa, pensashanhikkia, karpaattienkelloa sekä kurjelpolvea. Ne taas on aseltu vähän tarkemmin, mutta leviämistä ei aina ole jaksettu niin tarkistaa - tärkeimmän lisäksi vain harvoina joutohetkinä on voitu vähän karsia parempaan muotoon. Puutarhasta löytyy jonkin verran penkkejä sekä pari katosta. Suurinosa kasveista on enimmillään vuoden vanhoja, mutta osa on tullut mukaan jo Siittola SummerNight´s Wonder'ista.




Talli itsessään kuuluu kartanolle, joka on rakennettu jo 1800-luvun keskivaiheilla. Kartanoon kuului aikoinaan itse kartano, monta eekkeriä maata, navetta, ori- ja tammatalli sekä palvelusväen oma tila. Kartano paloi vuonna 1860 perusteellisesti, eikä jättänyt jälkeensä edes perustuksia. Palvelijoiden talo paloi samalla, mutta kauempana olleet eläinten asumukset säilyivät koskemattomina. Palo ilmeisesti syntyi kahden kilpakosijan tapeltua eräästä nuoresta neidosta, joka myös kuoli palossa kosijoiden lailla. Leskeksi jäänyt Anna Ström meni uusiin naimiisin, mutta siitä ei ollut paljon iloa - Anna kuoli piakkoin vakavaan kuumeeseen, hieman sen jälkeen kun kartano oli rakennettu uudelleen. Henrik Kirvesniemi, Annan uusi mies, piti paikat kunnossa vuoteen 1874, kunnes mies katosi salaperäisesti ulkomaan matkalla. Hurmuri-poika, Otto Kirvesniemi oli varsinainen hulttio, ja ajoi itsensä velkoihin kahdessa vuodessa niin että tila pakko huutokaupattiin 1876. Ostaja löytyi, mutta lopulta unohti valtauksensa täysin.

Rakennukset olivat tyhjillään vuoteen 1782, kunnes eräs hevosvaras majoittui sinne hevosineen, mutta varas vangittiin jo puolen vuoden kuluttua. Alue oli jälleen tyhjillään useamman vuoden, kunnes eräs perhe asettui viljelemään maata sinne eläimiensä kera. Perheen oleskeltua tilalla varsin menestyvästi siellä 4 vuotta, eli vuonna 1891 tila paloi jälleen. Tällä kertaa vain talon kaksi hevosta, Sanna sekä Niina selvisivät hengissä - kadoten kuitenkin kuin tuhka tuuleen. Sukulaiset eivät halunneet nähdäkkään "pahan onnen kartanoa", vaan myivät sen eteenpäin.

Suuri Suomalainen perhe osti kartanon. Navetta oli vauriotunut niin, että olisi maksanut perheen mielestä liikaa kunnostaa se, niimpä se jäi oman onnensa nojaan. Perhe eli varsin riemukasta elämää, kunnes 1904 isäntä, Herra ja Rouva Suomela kuolivat ilmeisesti johonkin perheriitaan, joka oli alkanut kauniin tyttären kosijoista - jälleen kerran näin kävi. Piakkoin kartano vanhingoittui uudessa tulipalossa vakavasti, ja toinen Suomelan pojista kuoli - luoti rinnassaan. Kosijat olivat saapuneet, josta oli ilmeisesti alkanut riita, johon liittyi kaatunut öljylamppu sekä aseita. Jäljellä olevan vanhin veljes sekä tytär jäivät elämään hiljaiseloa. 1910 lähti Henri Suomela, vanhin kahdesta syntyneestä veljestä, ja ainoa hengissä sekä kotona oleva, (Kolmosista ensimmäinen oli Ruotsissa, ja toinen kuoli tappelusta, josta kuulit jo) matkusti "Amerikkoihin" onneaan etsimään. Valitettavasti Henri eksyi Titanicille 1912, ja upposi laivan sekä vaimonsa kera. Kun kaikki veljekset olivat poissa, oli Annika Suomela, eli Herra Suomelan tytär ainoa kartanon omistaja. Annika avioitui kiireesti rakastettunsa kanssa, myi kartanon niine päivineen, ja lähti Ruotsiin etsimään ainoaa elossa olevaa veljeään.

1912 Joulukuussa muutti Edvard Rose lapsinensa ja vaimoinensa kartanolle pitämään ravitallia. Hevoset menestyivät hyvin, ja elämää "Onnekkaan kartanossa" jatkui 40 vuotta, kunnes omistaja ei enää jaksanut, eikä lapsia kiinnostanut. Hevosia myytiin sukulaisille, upeisiin siittoloihin sekä ravitalleihin. 22 vuotta alue toimi leirikeskuksena partiolaisille, kunnes se 1974 myytiin. Erkki Hopeatammi, tilan uusi omistaja ryhtyi järjestämään mailla vaelluksia sekä leiritomimintaa. Navetta oli silloin enää surkea rötiskö, ja metsä oli nopeasti kasvanut sen päälle - sitä ei siis enää näkynyt, eikä Erkki huomannut sitä. Tallista olivat perustukset kuitenkin jäljellä, ja siihen rakennettiinkin varsin moderni tallialye. Paikalle rakennettiin kenttä jota tosin käytettiin myös tarhana sekä maneesi. Kartano kunnostettiin entiseen loistoonsa. Paikalle kohosi harrastetalli vuona 1991 tammikuussa, joka oli varsin suosittu paikka vaelluksineen ja leireineen. Maneesi rikkoutui pahassa myrskyssä, eikä sitä jostain syystä enää korjattu uudelleen. 1993 Erkki kuoli vanhuuteen, hevoset huutokaupattiin, ja tila siirtyi siskonpojalle, Antti Rannalle. Hevosihmisiä kun ANtti ei ollut hän asettui itse kartanoon rouvansa sekä pienen poikansa kera, ja myi tallien alueen. Tilaa ei kukaan huolinut vuoteen, kunnes 1999 syyskuussa Harrastetalli Arabian Yö majoittui sinne. Harrastetallia pidettiin 2005 kesäkuuhun, kunnes talli muutti lähemmäs asutusta.

Taas tila meni myyntiin - ja arvatkaas kuka osti pytingin. Tietenkin juuli. ! Pidin tilan koskemattomana elokuuhun, jonka jälkeen kunnostin tallin sekä maneesin, ja rakennutin kunnon kentän sekä pyöröaitauksen. Talli pysyi pystyssä pari kuukautta, kunnes paloi uudelleen, tällä kertaa lahonnut navetta sekä talli humahtivat liekkeihin. Tallista jäi vain perustukset jäljelle. Hevosia minulta kuoli useampikin, mutta aloitin puhtaalta pöydältä ja nimesin uuden, kunnostetun tallini KT Taivaanrannaksi. Uusin jälleen kerran kentän sekä maneesin, rakensin juoksutuskoneen sekä raviradan joka muokattiin sopimaan myös laukkaratsastukseen myöhemmässä vaiheessa. Kunhan uusinta oli valmista, siirsin piakkoin toisen tallini hevoset KT Taivaanrantaan. Talli koki uudistuksen 2005 ja 2006 vuosien vaihtuessa. Suunnilleen kuukauden päästä tallin julkisivu muuttui ratkaisevasti. Ja taas, helmikuun aluilla talli koki uuden maalauksen ja muutenkin ulkoasun vaihdoin. Ja uudelleen, talli uudistui kesän 06 aikana uudelleen ratkaisevasti, tallin ja kotinani toimivan kartanon ulkoasu muuttui ratkaisevasti kun samalla paikat uusittiin. Suomenhevonen vakiintui tallilla tuohon aikoihin ainoaksi kasvatusroduksi.

Terveisin juuli. ja Ada.