NIMI Kavionkopseen Kuolematon alias Una SYNTYNYT 08.10.2006 IKÄÄNTYMINEN VARL REKISTERINUMERO ei rekisteröity ARVONIMET ei arvonimiä ROTU suomenhevonen SUKUPUOLI tamma SÄKÄKORKEUS 156cm VÄRI punarautias KOULUTUS koulutus kesken PAINOTUS yleispainotteinen OMISTAJA juuli. KOTITALLI Taivaanranta KASVATTAJA juuli. / Taivaanranta HOITAJA -

Kisakalenteri

Kun Unan selässä ei ole kukaan, on se melko kiltti tamma joka ei useimmiten tee mitään pahaa. Kun joku on selässä, tamma kiihdyttelee turhan paljon ja vaatii ehdottoman selkeät avut. Tämä suomenhevonen kiintyy ihmisiin ja eläimiin helposti, vaikka sitten täydellistä luottamusta on kahta vaikeampi saavuttaa.

Hoidettaessa Una on useimmiten erittäin kiltisti, nostaa itse kavionsa eikä kavahda pään tai vatsan harjaamista. Iho on melko herkkä, eli liian kovaa ei saa harjata - tosin sen kyllä huomaa kun harjaa liian kovaa. Una on utelias, ja tykkää katsella hoitajiensa puuhia sekä välillä nuuhkimassa. Joskus tamma saattaa näykkäistä, mutta ei tahallaan - ei se ymmärrä että jos puree hoitajan kangastakia, voi itse rakkaaseen harjaajaankin sattua. Punarautias suomenhevonen myös kiintyy helposti ihmisiin, mutta samalla ei koe sydänsuruja yhden kadotessa pois elämästä. Satuloidessa ja suitsiessa ilmestyessä näköpiiriin tamman käytös vaihtelee riippuen siitä, mitä viimeksi tehtiin kun sillä oli satula ja suitset päällään. Hauskojen maastolenkkien tai parin esteiden hyppelyn jälkeen Una ottaa varusteet vastaan korvat hörössä, mutta sen sijaan rankemman treenin jälkeen tuo on korvat luimussa valmiina vaikka näykkäisemään. Ei kuitenkaan koskaan potki tosissaan tai puraise kovaa, se voi olla varmaa ellei Una nyt ole aivan päästään sekaisin. Erityisesti satulavyötä kiristäessä äksyilee, vaikka mikä olisi.

Kuten sanottu, Unan ratsukoulutus on vielä kesken. Toistaiseksi koulussa se osaa Helpon C:n jutut, hyppää yksittäisenä 60cm ja ratana hieman pienempää (rata tässä vaiheessa tarkoitaa 2-5 esteen hyppäämistä). Tamma suorastaan pursuu vauhtia ja energiaa, paitsi jonain harvoina päivinä jolloin ei olisi vauhtia yhtään mihinkään. Vaikka tamma eniten nauttiikin hyppiä melko pieniä esteitä - pienimmistä tosin juoksee suoraan läpi -, ei tuo ole kouluratsastuksessakaan huonompi.. Una vaatii selkeitä ja tarpeeksi vahvoja apuja (ei kuitenkaan liian kovia - muistakaa herkkä iho), sillä muuten ei ymmärrä ja menee minne haluaa juuri sillä tavalla kuin haluaa. Laukannostossa punaraudikko tykkää lähteä kiihdyttelemään turhankin kovaa, ja mahdollisiin pukkeihin saa varautua (vaikka eihän se niitä kovinkaan paljon jaksa tehdä, sitten ei pääse menemään tarpeeksi kovaa). Maastossa menohaluja saa todella hillitä, varsinkin jos menee yksikseen. Kun mukana on muuta hevosseuraa, kulkee Una rauhallisesti jonon jatkona ja menee samaa vauhtia kuin muutkin.